Loputon nälän tunne
Mistä johtuu jatkuva nälän tunne, jopa ahmiminen? Onko se hormonaalista, psyykkistä vai fysiologista?
Tämä aihe menee minulla tunteisiin. Pahoittelen heti alkuun jos se menee sinullakin. Tärkeintä on saada tämä tietous eteenpäin kaikille niille jotka jollain tavoin liittyvät asiaan. Mentaalisille valmentajille, ravintovalmentajille ja -terapeuteille, heille jotka kärsivät tästä, niille jotka eivät ymmärrä ja niille jotka syyllistävät tai syyllistyvät loputtoman nälän läsnäollessa.
Kirjoitan suoraan oppiani Medical Mediumilta tässäkin asiassa. Mikäli tämä totuus tuntuu hyökkäävältä, muista, että se ei sitä ole. Joskus totuus tuntuu kovalta ja tunteettomalta. Ihan kuin sen sanoja egoilisi tai yrittäisi nostaa itseään ylemmäs.
Se ei kuitenkaan sitä ole. Totuus voi tuntua pahalta vaikka asia ja kertoja on hyvä. Se johtuu siitä, että totuuden kohdatessamme me joudumme aina kohtaamaan myös itsemme. Meille on niin monta vuotta syötetty ja opetettu ravintoasioissakin teoriaa totuutena. Tiedettä on opetettu oikeana tietona joka oikeasti tietää vaikka totuus on se, että tiede on joka kerta ihmisen teoriaa jonka aina joku on rahoittanut.
Se ei tee meistä tyhmiä. Viisaatkin ihmiset voivat opiskella lähteestä joka ei tiedä. Se ei tee heistä tyhmiä. Se vain tarkoittaa sitä, että lähde on ollut väärässä. Toki sinä voit vielä epäillä tai olla uskomatta minun lähteeseeni. Sinä voit siinä asiassa vaikka kieltää kaiken. Silti pyydän, ota tämä vastaan tärkeänä hyvinvointitietona. Luovu vanhasta, ota tilalle uutta. Mieti.
Loputon nälkä on asia jota hoidetaan todella epäystävällisesti. Siitä on ihmisyys kaukana. Toki ahmiminen luokitellaan syömishäiriöksi jolloin siihen voi saada psykologista apua. Mutta on paljon heitä jotka kamppailevat jatkuvan nälän kanssa, lihovat ja saavat siten huonoa kohtelua osakseen.
On myös laihoja jotka kokevat jatkuvaa nälkää. Heidän kohdallaan sitä ei vain niin tuomita. Koska sen ajatellaan olevan kontrollissa, hallitumpaa kuin sellaisen jolla painoa kertyy ja on jo kertynyt ylipainoksi asti.
Sitten on meitä taviksia jotka ajoittain koemme valtavia näläntunteita joihin mikään määrä ruokaa ei riitä. On meitä jotka laihduttamisten jälkeen täytämme jatkuvasti loputonta nälän tunnetta vaikka vatsa huutaa jo hoosiannaa emmekä ulospäin näytä mitenkään huonovointisilta.
Melkein jokainen on kokenut sen iltanälän jota tänä päivänä selitetään nälkävelalla. Eli sillä, että jos et aamusta alkaen ole syönyt tasaisin väliajoin ja riittävästi niin illalla nälkäsi on kuin loputon onkalo jota ei täytä mikään määrä pitsaa ja jäätelöä. Itse asiassa tämä on lähinnä totuutta. Se, että kun ollaan syömättä niin nälkä kasvaa. Mutta niinhän se meneekin.
Ruoka ei ole asia jonka me voisimme poistaa elämästämme kokonaan. Siksi vähemmän syöminen on mahdoton haaste, siinä pitää vastustaa vatsan ja kehonkin jatkuvaa nälän tunnetta. Ja se jos jokin, tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Loputonta nälkää selitetään monilla teorioilla jotka lähinnä syyllistävät jotain sellaista jota me emme saa selkeästi korjattua edes. Ja jotka ovat nimenomaan teorioita -pieleen menneitä. Tämä nälkäasia menee katogoriaan vastauksia mutta silti et saa vastauksia. Eli meille tarjotaan ratkaisuja ja syitä mutta emme silti saa mitää oikeaa. Sellainen jättää tyhjän tunteen sieluun.
Minä haluan, että sinä tiedät, että loputon nälkä ei ole mässäilyä. Se ei ole luonnevika tai moraalinen epäonnistuminen. Se ei ole sinussa oleva vika.
Yksi teoria loputtomalle nälälle on psykologinen syndrooma (ylensyönti) ja se, että se on sinun ”päässäsi”. Tämä on teorioista tuskallisin. Tämän saatuaan ihminen syyllistää ja inhoaa itseään tasan niin kauan kunnes ongelma on läsnä. Tässä olet sinä vastaan mielesi.
Toinen teoria on se, että nälän ”sammutuskytkin” ei toimi. Johtuen aivoista tai vatsasta. Eli sinussa olisi fysiologista vikaa.
Kolmas teoria on hormonaalinen. Nälkähormonit eivät toimi tai hormonisi laittavat sinut syömään kuten raskaana, menopaussissa, kuukautisten aikaan, ovulaation aikaan, teini-iässä ja missä vielä.
On myös olemassa teoria jossa kilpirauhasella väitetään olevan osuutta tai, että ylipaino aiheuttaisi ylenmääräisen syömisen tarpeen. Tylsyyttä syytetään sekä masennusta, diabetestä ja kausiluontoista mielialanvaihtelua.
On totta, että moni meistä ylensyö tasoittaakseen vaikeita tunteitaan ja, että ruoka sekä trauma voivat yhdistyä hoitamaan ihmistä. Meidän kuuluukin syödä sielua, mieltä ja kehoa varten. Olen sanonut niin jo pitkään. Mutta nämä ovat eri asioita. Tarve ylensyödä on fyysinen energiantarve.
Se vain tuntuu hullulta koska yleensä sellainen ihminen syö paljon energiaa. Suusta menee alas pitsa jos toinenkin eikä nälkä silti lopu vaan jatkuu seuraavana päivänä yhtä pahana. Siitä johtuva itseinho ei paranna asian mentaalista puolta.
Ja kun tämä henkilö menee puhumaan ongelmastaan johonkin, hänelle tarjotaan syömishäiriöisen terapiaa. Kunnioitan terapeutteja mutta se mitä asiakkailtani kuulen on surullista. Se miten meitä opetetaan pois syömishäiriöistä on niin turhauttavaa, että itken verta lähes joka kerta.
Miten meillä siis voi olla nälkä vaikka energiaa on syöty runsain määrin?
Koska se onkin joku muu jolla on nälkä kuin sinä. Se on maksasi. Miten ihmeessä koska kyllähän pitsassa energiaa on? Sitä on siinä riittämiin jakaa maksallekin ja vaikka naapurinkin maksalle.
Salaisuus onkin tässä. Sinun maksasi ei ole vajaa rasvakaloreista vaan puhtaista ja tärkeistä sokerikaloreista. Sinun maksasi on vajaa kriittisen tärkeistä puhtaista hiilihydraateista. Me kaikki tarvitsemme niitä -huolimatta treenin määrästä tai iästä tai aineenvaihdunnan tilasta (jolla ei muuten ole mitään tekemistä tämänkään asian kanssa).
Maksan lisäksi nälkä on myös hermostollamme. Sen toiminta perustuu näihin samoihin sokereihin. Kun sokerivarastomme on olematon, se johtaa myös sydämen, munuaisten, lisääntymisjärjestelmän sekä pernan toiminnan heikentymiseen.
Tietoisku!
kun aivomme kaipaavat sokeria rauhoittaakseen mieltämme esimerkiksi jonkin trauman tai surun aikana, eikä sitä ole saatavilla, hermosto antaa käskyn maksalle joka vapauttaa sokeria glykogeenivarastostaan aivojen käyttöön. Jos maksan varasto on tyhjä, aivosi nääntyvät ja todennäköisesti aiheuttavat loputtoman nälän tunteen sinulle.
Miksi maksalla sitten on nälkä ja puute kriittisen tärkeistä sokereista?
Maksallahan on oma sokerivarastonsa, glykogeenivarasto jossa glukoosia on varastoituna glykogeenin muodossa. Tämä varasto kuluu monista syistä loppuun. Stressi on yksi syy. Energiaa menee aivoille. Toinen syy on maksan stressi. Ei siis sinun stressisi vaan maksan stressi.
Maksa joutuu jatkuvasti elämään paineen alaisena. Mitä huonommin sinä syöt, mitä enemmän sinä altistut kemikaaleille ja mitä enemmän sinussa on toksiinista kuormaa kuten patogeenejä, raskasmetalleja, torjunta-aineita ymv. Sitä enemmän maksasi rasittuu joka päivä.
Maksan tila siis vaikuttaa siihen kuinka paljon se kuluttaa sokeria pystyäkseen toimimaan mahdollisimman hyvin. Maksan riittävä sokerivarasto on myös sen suoja rasvoittumista vastaan. Eli rasvamaksaa ehkäistään täyttämällä maksan glykogeenivarasto.
Ylipainoisella maksa on yleensä vähintään esi-esi-rasvoittunut vaikka lääkäri ei olisikaan vielä diagnosoinut rasvamaksaa. Se tarkoittaa sitä, että ylipainoinen on nälkäinen koska maksaa peittää jo rasvasolut jotka heikentävät maksan mahdollisuutta kerätä sokerivarastoa.
Normaalipainoisella tai laihalla yleensä syy löytyy muualta (toki tämä ei sulje pois normaalipainoisen rasvamaksan esiastetta). Elämäntyyli kuten liian pitkät ateriavälit, väärät ruuat, stressi joka vapauttaa adrenaliinia ja heikentää siten maksaa keräämästä sokerivarastoa ja liian vähän syöminen (kalorivajeella laihduttaminen huom!!) ovat syitä jotka johtavat maksan nälkiintymiseen.
NYT TARKKANA!
Vähällä ruualla pärjääminen EI tee sinusta sankaria! Sinä et ole silloin parempi tai paremman näköinen ihminen. Meidän ei kuulu näännyttää itseämme todistaaksemme arvomme. Sillä tavoin me tuhoamme terveytemme ja aiheutamme itsellemme jatkuvan kierteen jolloin paino laskee ja nousee. Mentaalinen puoli ei kestä tätä, eikä sitä nälässä olemista.
Vähällä ruualla pärjääminen ei myöskään ole se tapa hoitaa nälkää. Nälän vastustaminen vain lisää nälkää vaikka alkuun sinä voit kokea toisin. Nälkään tottuu -niin kuulee monen suusta. Ja kahvikupillinen tukahduttamaan nälän tunnetta on liiankin yleistä. Meille on tarkoitus tulla nälkä!
Mitä sitten tapahtuu?
Kun me emme syö riittävän usein, verensokeri tippuu huolimatta siitä mitä olemme syöneet. Eli vaikka olisit syönyt rasvaisen ja proteiinipitoisen, aterian kuten tällä hetkellä on trendinä, verensokerisi laskee vaikka sinä et tuntisi nälkää. Ja jos sokerivarastoa ei ole saatavilla, lisämunuaiset pumppaavat adrenaliinia verenkiertoon joka toimii sokerin korvikkeena.
Maksasi joutuu nyt imemään itseensä ylimääräisen adrenaliinin koska sitä ei voi päästää esimerkiksi sydämeen. Ja kun sinä vihdoin syöt, maksasi on täynnä adrenaliinia eikä kykene ottamaan sisään sokeria jota se tarvitsisi.
Vaikka söisit tässä kohtaa vatsasi täyteen, maksasi ei saa varastoaan täytettyä etkä koskaan tunne itseäsi täysin kylläiseksi. Nälkä palaa piakkoin. Tämä selittää sen miksi isossa stressitilassa nälkä on loputon ja sen vuoksi ruokavalinnat ovat yleensä energiapitoista moskaa. Ja vaikka söisit terveellisestikin, mm. liiallisen adrenaliinin vuoksi maksasi sokerivarasto ei pääse täyttymään ja sinä jatkat päivästä toiseen nälkäisenä.
On hyvin yleistä, että ihmiset jotka käyvät läpi isoa emotionaalista tilaa kuten eroa, surua, stressiä, rakastumista, nälän tunne häviää. Elimistö käy adrenaliinilla. Tämä on hyvin ristiriitaista koska juuri silloin maksamme tarvitsisi hyvää ravintoa mutta mielemme kieltäytyy syömästä koska se kokee tuskaa tai suurta emootiota.
Tilanne purkaantuu yleensä kauteen jolloin ylensyödään. Maksa ottaa takaisin sen ajan jolloin se lähes näännytettiin nälkään koska sydämesi ja sielusi oli rikki ja mielesi kieltäytyi siksi haluamasta ruokaa.
Oma kokemukseni tästä on vahva ja olen käynyt sen läpi useammin kuin kerran. Vahvat tunteet ja elämänkriisit aiheuttavat minussa sen, että ruoka ei maistu. Automaattisesti laihdun, paino on toisinaan pudonnut paljonkin. Mieli ei vain kerta kaikkiaan pysty vastaanottamaan ruokaa kuin ihan vähän.
Kun tilanne rauhoittuu ja tunnetila hälvenee, nälkä tulee esiin. Ja joka kerta se on minulla tullut esiin todella vahvana syömisen tarpeena. Eikä minun silloin tee mieli hedelmiä. Silloin halutaan suklaata, sipsiä ja keksiä. Ja niitä menee! Tilanne on jopa ollut hieman syömishäiriöistä. Aamulla päätän, että ei tänään mutta illalla inhoan itseäni kun en pystynytkään hallitsemaan himoa.
Tästähän seuraa myös automaattisesti painon nousu. Ja sekös syö naista. Koska laihtuminen on ollut hienoa, on todella raastavaa lihota se kaikki takaisin kun olisi mielellään halunnut pysyä siinä hoikemmassa versiossa itsestään.
(Huom! Kaunistava on vapauttanut minut tästä kierteestä. Toki tunnetilat edelleen määräävät mutta en enää vajoa liiallisuuksiin ja hoidan itseäni ennaltaehkäisevästi.)
Huomaatko yhteyden kalorivajeella laihduttamiseen? Kun syöt liian vähän ja todennäköisesti ei -kaunistavasti, maksan nälkä kasvaa ja kun olet saavuttanut jonkin verran tai paljon painon putoamista, helläät tahdonvoimaa ja annat periksi viikkojen aikana syntyneelle nälälle.
Ja kohta huomaat kuinka olet jojoillut jo vuosia. Ja inhoat itseäsi sen vuoksi. Syytät aineenvaihduntaasi ja heikkoa mieltäsi ja lähdet taas kohta uudelle dieetille. Luulet edelleen, että laihtua voi vain kalorivajeella. Niin turmiollista.
Maksalla on siis nälkä kolmesta eri syystä; jonkin asteinen rasvamaksa, kuormittunut maksa tai adrenaliinikylläinen maksa. Jollakin voi olla kaikki nämä syyt aiheuttamassa ongelmia, jollakin voi olla yksi tai kaksi syytä.
Mitä sitten jos ei löydäkään näistä syytä omaan nälkäänsä?
On nimittäin yksi oleellinen asia joka vaikuttaa kaikilla -koko ajan. Maksan sokerivarastoa ei täytetäkään ihan tuosta vain, siihen vaaditaan enemmän kuin perusnormaali ruokavalio vaikka se olisikin suhteellisen puhdas ja niin sanottu terveellinen sekaruokavalio. Tyhjentynyt sokerivarasto on kuin ämpäri jossa on reikä pohjassa -täytäpä se!
Me luulemme, että saamme sisäämme enemmän kriittisen tärkeitä sokereita kuin mitä oikeasti saamme. Ja nyt kun trendinä on sokerittomuus ja se kuinka se olisi mukamas tulehduksien ja kaiken sairauden ja lihavuuden takana aiheuttamassa pahaa, on todella haastavaa syödä siten, että maksankin sokerivarastot täyttyisivät oikeasti.
Me myös pidämme sokereina suklaata, pipareita, leivonnaisia, kakkuja, jäätelöä, pullia ja monia muita herkkuja jotka itse asiassa ovat rasvaisia herkkuja, eivät vain sokeria. Ja senhän sinä olet jo ymmärtänyt, että nuo eivät ole sitä kriittisen tärkeää ja puhdasta sokeria jota kehomme kaipaa.
Sokeri jota meidän pitäisi syödä on sokeria jonka mukana ei saa tulla sellaista rasvaa joka estää sokeria imeytymästä. Kun syömme huonoa rasvaa sokerin kanssa, vaikka maksalla olisi kuinka nälkä tahansa, se ei pysty täyttämään sokerivarastoaan koska rasva estää maksan kyvyn erottaa sokerin siitä.
Kun syömme rasvaa, maksamme siirtyy sen pilkkomismoodiin ja sokerin pilkkominen jää. Se tekee sen siksi, että veremme pysyisi mahdollisimman rasvattomana ja sydämeen saataisiin ohutta, rasvatonta verta. Maksa myös imee osan rasvasta itseensä mikäli tarpeellista, suojatakseen sinua. Maksan yksi tärkeä tehtävä on suojata sydäntä, aivoja ja haimaa, elimiä jotka sairastuvat liiasta rasvasta ja adrenaliinista.
Vaikka siis söisit aamulla puuron marjoilla (hyvät sokerit) mutta syöt samaan aikaan kinkkuleivät tai kananmunat, kahvia maidolla / kermalla, syöt rasvaa joka estää maksan sokerivaraston täyttämisen. Sama käy lounaalla kun syöt kanasalaatin. Kanan rasva estää vihannesten sokerin imeytymisen. Tämähän ei haittaa jos näin syö silloin tällöin.
Mutta kun meidän elämämme on yleensä tätä. On paljon vaikeampaa karsia rasvoja ruokavaliosta kuin vaikka niitä sokereita. Me syömme yleisesti koko elämämme näin. Meitä myös ohjeistetaan syömään näin. Meille sanotaan, että syö hyviä rasvoja joka aterialla. Ja muistathan, että kaikki eläinproteiini on rasvaa. Juusto, kinkku, kana, kala, liha. Kaikki.
Riippuen rasvasta tilanne ei siltikään parane jos syötkin sen kriittisen tärkeän omenan välipalana kun olet juuri syönyt lounaalla sen kanasalaatin. Kanan rasva vaikuttaa vielä 3 - 6 tuntia elimistössäsi siten, että kaksi tai kolme tuntia ruokailun jälkeen syömäsi omenan sokerit jäävät käyttämättä.
Porsaan lihan rasva on elimistössäsi vielä 12 - 16 tuntia sen syömisen jälkeen estäen sokereiden imeytymisen. Muut eläinperäiset rasvat vievät aikaa 3 - 6 tuntia. Hyvät kasvirasvat (avocado, siemenet, pähkinät) ovat elimistössäsi yhdestä kolmeen tuntiin.
Tässä on syy miksi me olemme jossain vaiheessa alkaneet suosimaan niin sanottuja kasvirasvoja. Niissä on vain menty teolliseen suuntaan mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Mutta jo vaihtamalla eläinperäiset rasvat kasvipohjaisiin pystyy vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa monin tavoin. Niiden ansiosta kriittisen tärkeät sokerit pääsevät tekemään taikoja elimistössämme.
Vhh ja ahmiminen.
Minulla on lukuisia asiakkaita jotka ovat olleet vhh-ruokavalioilla. Jokaisessa tapauksessa jonkin sortin sokeriöverit on vedetty aina jossain vaiheessa. Keho on pakottanut itsensä siihen. Todella moni sokereita rajoittava ja rasvaa suosiva myös käyttää alkoholia. Alkoholi on maissisiirappiakin vahvempaa sokeria maksalle (yhtä lailla paha asia maksalle kuin se itse alkoholi).
Maksa ei pysty käyttämään metyylisokeria sokerivarastonaan. Mutta se on kuin huijaus sille. Se on houkuttavaa ja se luulee, että se toimii. Alkoholi myös estää sen sokerin imeytymisen. Siksi alkoholia halutaan lisää vaikka se ei toimikaan. Se lupailee mutta ei kuitenkaan anna joten koukuttuvuus on valmis! Ja työviikon stressin jälkeen lasi tai pari alkoholia houkuttaa suuresti vaikka oikeasti maksasi tarvitsisi sitä hyvää sokeria viilentääkseen aivojasikin jotka käyvät kuumana kaikesta duunista.
Mitä seuraavaksi?
Unohda kalorirajoitteet. Maksan sokerivarastojen täyttäminen saattaa olla pitkä prosessi. Moni kaunistavalle ryhtynyt huomaa kuinka elimistö huutaa näitä hyviä sokereita kun se niitä vihdoin saa ja tuntuukin siltä, että tarve olisi loputon. Myös eheyttävä prosessi joka kaunistavan myötä alkaa, kuluttaa maksan sokerivarastoa ja tarvitsee paljon hyviä sokereita jotta eheytymistä saadaan tehtyä.
Tunnista mikä kaikki on rasvaa ja milloin sitä syöt. Vähennä rasvan määrää selkeästi (tämä on se haastavin osuus). Vähentämisen tilalle pitää ottaa jotain ja se jotain on hyvät sokerit. Syö aamupäivät tankaten hedelmiä, lisää kasviksia ja hyviä tärkkelyksiä aterioille, syö hedelmiä välipalana. Juo kookosvettä. Syö hedelmät ennen päivällistä ja lounasta, ei jälkiruokana. Syö hyvää hunajaa.
Jätä syyllisyys.
Ja tule mukaan kaunistavalle detoxille jos koet tämän yksin vaikeaksi. Siellä tehdään tätä ja sytytetään keho vaatimaan sitä mitä se oikeasti tarvitsee, eikä vain himoilemaan suklaata, jäätelöä tai karkkia. Siellä opetellaan syömään juuri niitä ruokia jotka ovat hyviä sokereita maksallesikin.
Et koskaan opi syömään terveellisesti ellet opi vähentämään rasvan määrää radikaalisti. Valitan. Minä tiedän, että hyvät rasvat ovat tämän hetken muotijuttu. Mutta se vie sinua poispäin hyvästä. Ja vaikka rasvat eivät myrkytäkään sinua, ne nälkiinnyttävät sinut hitaasti mutta varmasti.
Minä lupaan! Minä en pidä sokerimielitekojani tahdonvoimalla poissa. Ne ovat poissa! Ja jos jostain syystä jotain joskus ilmenee, minä tiedän miten sitä ruokin ennen kuin se yltyy fazerin sinisen kanssa rellestämiseen. Minä en myöskään elä nälässä vaan elän yltäkylläisyydessä josta voisi hyvin karsiakin jotain pois.
Makeella lovella,
Minna
Ps. Lue myös blogaukseni makeanhimosta täältä. Jos haluat lisätietoa siitä, että makeanhimo on tarve, ei addiktio joka poistetaan eliminoimalla sokerit, siitä lisää blogauksessa.
Kaikki tämäkin tieto Medical Medium, Anthony William
