Viikon päästä 40 -vuotias.
Ajattelin tuossa eilen, että olen parhaimmassa kunnossa ikinä. Ikinä. Siis ikinä.
Ja nyt ei mitata vain lihasmassan määrää, rasvaprosenttia ja hapenottokykyä vaan ihan kaikkea. Koko ihmistä fyysisesti ja psyykkisesti. Ja nimenomaan sitä mitä olen sisällä kehossani, ei vain sitä mitä olen ulkoapäin.
Minä täytän ensi viikolla 40 vuotta. Ja olen tervein ja hyvinvoivin mitä ikinä!
Toisin oli kun täytin 30. Silloin minulla oli vaikka ja mitä. Aikuisiän akne, vatsaongelmat, kilpirauhanen alkoi reistailemaan, painoa kertyi helposti (tosin olen aina ollut helposti pullistuva), ärtyneisyys, kamalat pms:t, refluksi, päänsäryt, yöhikoilut.
Tulevina vuosina pms:t, yöhikoilu, unettomuus, ahdistuneisuus, masennusmaisuus, kilpirauhanen, kolesteroliarvot sekä lisämunuaisten väsymys lisääntyivät vaikka tein paljon hyvinvointini eteen töitä.
Söin proteiinipitoisen aamupalani, ansaitsin hiilarini treenin jälkeen, treenasin ”oikein” hormonitoimintaa ajatellen, olin lisäaineeton, sokeriton, maidoton ja viljaton. Söin hyviä rasvoja ja muistin jokaisella aterialla myös proteiinin. Söin kasviksia ja välttelin hedelmiä.
Kolmenkympin ja neljänkympin välissä minun olisi pitänyt loistaa kaikin tavoin koska minähän tein kaiken oikein sen eteen. Minä tein juuri niin kuin koulutukseni opetti. Minä tein juuri niin kuin vallalla oleva uusi ja kovaa huudeltu hyvinvointitrendi opetti.
Minä tein kaiken oikein.
Ja silti tein kaiken väärin.
En edes uskonut kolesteroliarvojani jotka olivat jossain vaiheessa yli kahdeksan! Ihan koska minulle opetettiin, että se on merkki huonosti toimivasta kilpirauhasesta ja, että kyllä kolesteroli saa olla korkeakin, se kuuluu asiaan.
Noh. Onneksi kaivoin esiin omat väsyneet aivoni (jotka eivät saaneet MITÄÄN ravintoa siitä rasvasta jota tankkasin aivojeni vuoksi) ja aloin opettelemaan asioita. Ihan oikeasti opettelemaan.
Joku voisi ajatella, että onhan sillä koulutus. Kyllähän se sen opetteli.
Niin opettelinkin. Luin tarkkaan ja hyvin. Mutta kun kyse ei ole siitä. Voi käydä kouluja vaikka kuinka paljon. Kyse on siitä mitä opetetaan, ei siitä onko ahkera oppilas.
Enivei. Takaisin tähän olotilaani eilen.
Pyöräilin eilen salille valmentamaan ja ajattelin matkalla, että en ole koskaan ollut näin terve. Näin hyvinvoiva ja vaivaton. Minua ei vaivaa mikään. Ei akne, ei pms:t, ei yöhikoilut, ei vatsa, ei nälkä, ei kilpirauhanen, ei närästys, ei painonnousu, ei ahdistus, ei mikään.
Minä olen täysi poikkeus neljäkymppisten joukossa. Siinä missä muilla ongelmien lista vain kasvaa ja olo huononee (ja siihen tottuu!) niin minä voin paremmin joka päivä.
Ja jos joku joskus vaivaa, se on itseaiheutettua. Tai henkistä oppipolkua joka on välillä kyllä tällä elämäntyylillä aika diippiä. Mutta siitä toisella kertaa enemmän.
Ja ei, minä en elä kurinalaisesti. Minä olen siihen maailman heikoin. En todellakaan ole se terveysintoilija joka pystyy syömään vaikka pahvin makuista juustoa vain näyttääkseen hyvältä. Tämä ei ole sellainen juttu.
Tämä ei ole hampaidenkiristelyä, luopumista ja rajoittamista.
Tämä on päätös pitää itsestäni syvää huolta. Ja nimenomaan SYVÄÄ huolta, ei vain hyvää.
Sen lisäksi ruoka jota syön on hyvää ellei jopa herkullista. Se on täyttävää ja ruokkii mieltäni ja kehoani syvästi. Se täyttää kaikki ruualla ruokittavissa olevat tarpeet ja enemmänkin. Se ei jätä minua nälkäiseksi tai mielitekojen perässä kuolaavaksi. Se ei laita minua taistelemaan tahdonvoimalla suklaalevyä vastaan.
Koska minut on täytetty, ruokittu ja ravittu syvältä asti. Usko pois. Tällaistakin elämää voi elää. Se on ihan jokaisen saatavilla.
Koska ei meitä ole tarkoitettu juoksemaan mielitekojen sekä ihannevartalon perässä koko elämäämme. Meidät on tarkoitettu eheiksi ja onnellisiksi ja meille on tarjolla kaikki se ruoka jolla se onnistuu.
Se pitää vain ymmärtää. Se, ettei tässä ole kyse kurista tai motivaatiosta. Eikä edes rajoittamisesta.
Koska miksi mikään olisi rajoittamista jos syöt juuri sitä mitä sinun on tarkoituskin syödä?
Jos maito on vasikan ruokaa niin miksi sen rajoittaminen olisi sinulta pois? Ei se vasikkakaan sure sitä kun sinä et anna hänelle hedelmiäsi.
Kaukana ovat aamupalat rasvakahveineen ja kananmunineen. Kaukana ovat lisäravinnevuoret ja hiilihydraattirajoitukset sekä proteiinitankkaukset. Kaukana ovat myös akne ja käänteinen kilpirauhasen vaiva. Kaukana ovat yöhikoilut ja ahdistukset. Kaukana ovat vatsavaivat ja allergiat.
Mutta lähellä ovat syvä hyvinvointi sisältäpäin, puhdas iho ja säryttömät päivät. Olen nyt oppinut, että terveydessä on totuus ja vain yksi sellainen. Ei ole niin montaa hyvää ruokavaliota kuin on opettajaa.
Joko sen ymmärtää tai ei ymmärrä. Se on jokaisen omalla kohdallaan käteltävä. Ja me hakkaamme päätämme niin kauan seinään kun emme ole valmiita kasvamaan.
Koska tässä ruokavaliossa on yksi juttu. Mikäli et ole valmis käsittelemään asioita joita se nostaa esiin syvimmästäsi, et pysty jatkamaan. Keksit selityksiä miksi haluat kokeilla jotain muuta tai miksi tämä ei sinulle toiminut.
Jos et ole puhtaasti mukana, et voi jatkaa. Koska totuus nousee silloin esiin, sinustakin, Sinussakin. Ja sen kieltäminen laittaa kieltämään Kaunistavan ruokavalionkin.
”The only people mad at you for speaking the truth are those living in a lie.”
Ps. Tajusin tämän kirjoitettuani, että olen 21-vuotiaasta saakka kärsinyt jostain kroonisesta hyvinvointiongelmasta jotka vain lisääntyivät aina 36-vuotiaaksi asti.
Olen siis oikeastaan koko aikuisikäni kantanut mukanani jotain kroonista huonoa. En ole koskaan päässyt elämään näin, että kaikki olisi hyvin. Ihan kaikki. Ei mitään vaivaa missään.
Minä en voi mennä lääkärille ja valittaa mistään, en mistään. Minä en saa siten huomiota enkä sairaslomaa. Minä en saa syitä olla osallistumatta tai jaksamatta. Minulla ei ole mitään syytä johon vedota.
Minulla on vain hyvinvointini. Eikä sillä heru myötätuntoa.
Mutta sillä saa laatua. Elämänlaatua. Ja sitä en pois vaihtaisi. En edes juuston vuoksi.
Pps. Toivottavasti ymmärrät sarkastisuuteni kirjoituksessani. Joskus asioita on vain sanottava rohkeammin. Ja vaikka kukaan ei lukisi tätä niin minä olen saanut kirjoittaa oman tarinani ilmoille siitä, että olen neljäkymppisen hyvinvointini ansainnut.
(Olen hyvin tietoinen, että on ihmisiä jotka tekevät paljon hyvinvointinsa eteen ja siltikin kärsivät jostakin kroonisesta sairaudesta, ja he ovat niitä ihan oikeita sankareita.)
Ppps. Pohjimmainen tarkoitukseni on aina kuitenkin tiedon jakaminen. Tiedon levittäminen siitä, että tämä kaikki on kaikille saatavilla ja mahdollista huolimatta lähtökohdista ja tilanteista.
- Minna
