Seurataanko mielitekoa?
Onko lihan tai juuston himo merkki siitä, että keho tarvitsee niitä?
Tiedän. Aihe on triggeröivä. Minäkin olen opettanut intuitiivista syömistä ja se on ollut muoti-ilmiö hyvinvoinnissa jo jonkin aikaa.
Se on niin ihanaa, ajatuksena. Ja tekona. Koska silloin saa oikeutuksen mieliteoilleen.
Mutta avataanpa asiaa hieman syvemmin.
Olet varmasti kuullut todistuksia siitä miten entinen vegaani on kertonut himoitsevansa kalaa tai vaikka juustoa. Ja ennen pitkää on antanut mieliteolleen periksi.
Ja hän koki sen hyvänä asiana. Ehkä koki jopa niin, että keho vain pyysi lisää sitä juustoa tai kalaa eikä mieliteolle tuntunut tulevan loppua heti.
Ja sitten tämä tulkitaan niin, että kala tai se juusto oli se missä oli jotain sellaista mitä keho ehdottomasti tarvitsi.
Se usein tulkitaan niin, että siinä oli jotain sellaista mistä keho oli ollut vajaa koko vegaaniuden ajan.
Ja siksi se nyt purkautui kovana mielitekona, joka sitten hiipui normaaliksi kun keho sitä sai.
Olet ehkä kuullut kaunistavasta raakadetoxaajasta, joka koki että keho pyysi kypsää ruokaa. Ja kun hän sitä söi, olo tuli hyväksi ja tuntui kuin se todellakin olisi ollut juuri sitä mitä keho tarvitsi.
On totta, että entiselle vegaanille kalassa tai maidossa saattoi olla jotain mitä keho kaipasi oikeasti. Kuten rasvaa tai vain energiaa.
On totta, että kypsässä kasvisruuassa saattoi olla jotain mitä keho kaipasi oikeasti, kuten enemmän energiaa.
Mutta on valhe, että mitään näistä ei olisi saatu kehoa ravitsevasti kasviksista ja vieläpä raaoistakin.
Ajatellaanpa asiaa näin. Oletko koskaan himoinnut jotain ruokaa? Onko sinulla koskaan ollut mitään mielitekoa jotain ruokaa kohtaan? Oletko koskaan ollut raskaana ja kokenut jotain valtavaa mielitekoa?
Ihan varmasti olet. Me kaikki olemme. (Paitsi emme ole kaikki olleet raskaana)
Oletko sitä mieltä, että nämä mieliteot ovat olleet merkki siitä että juuri sitä ruokaa sinun kehosi nyt tarvitsi?
Oletko sitä mieltä, että kehosi tarvitsi juuri sitä suklaata tai jäätelöä? Tai että se pitsa oli ehdottomasti pakollinen?
Vai oliko ehkä niin, että kehosi tarvitsi unta, enemmän hyvää energiaa, enemmän ravinteita, enemmän hyvää rasvaa, enemmän kuituja, enemmän vettä, vähemmän stressiä, enemmän liikuntaa?
Vai ajatteletko kuitenkin niin, että koska sinun teki mieli jotain ruokaa, jonka jostain syystä (opittu, kuultu) ajattelit olevan terveellistä, se on eri asia kuin se mieliteko siihen pitsaan joka on tiettävästi epäterveellinen.
Eli ajatteletko, että mieliteko on tässä kohtaa oikea kehon signaali koska uskot kalan tai juuston olevan terveellistä?
Onko kyse silloin mieliteosta, joka kumpuaa oikeasta tiedosta vai mieliteosta joka kumpuaa mielestä?
Kun pari vuotta sitten sairastin koronan, en oikein saanut syötyä pitkään aikaan kunnolla. Minulla oli valtava energiavaje. Ja varmasti ravinnevajekin. Ja koin ensimmäistä kertaa elämässäni valtavaa himoa punaista lihaa kohtaan.
Oikeasti. Ihan valtavaa himoa.
Meinasin jo ostaa lihaa ja syödä sitä. Kunnes muistin, että minä tiedän lihan olevan terveydelleni haitallista. Minä tiedän sen, koska olen opiskellut asiaa pitkään ja nähnyt miten se vaikuttaa. Olen myös kokenut sen.
Kertoiko tuo himo lihaa kohtaan jotain? Kyllä. Mutta kertoiko se, että kehoni kaipaa juuri sitä lihaa?
Ei.
Kehoni tarvitsi ravinteita ja energiaa. Ja jostain syystä se signaloitui punaisen lihan himona.
Ja se himo meni ohi nopeasti kun pystyin taas syömään hyvin ja ravitsemaan itseäni hyvillä kasvisruuilla. Sen jälkeen sitä himoa ei ole ollut.
Mutta jos olisin uskonut intuitiiviseen syömiseen JA minulle olisi opetettu, että punainen liha on hyvää ravintoa, olisin niiden vuoksi validoinut eli oikeuttanut punaisen lihan syömisen tarpeellisena.
Ja olisin ehkä myös tuntenut hyvää oloa sen syömisen jälkeen. Joka taas olisi validoinut uskoani mieliteon kuuntelemisesta vielä enemmän.
Mutta se, mikä olisi jäänyt kuulematta ja tuntematta, olisi olleet mahdolliset suolistosyöpäsolut, joita punaisen lihan tiedetään aiheuttavan. Kuulematta ja tuntematta olisi myös jäänyt kolesterolin kertyminen suoniini.
Mieliteko voi kertoa sinulle jotain. Mutta se jotain on yleensä aivan muuta kuin tarve syödä kypsää ruokaa, tarve syödä kalaa, lihaa tai raakajuustoa.
Ja siksi meillä pitää olla oikeaa tietoa, joka menee aina mieliteon ohi. Mieliteko voi ohjata mutta se ei voi määrätä. Tieto määrää, mieliteko antaa viisautta kuunnella sitä mitä ei ole tehnyt.
Kun tieto ja mieliteko yhdistyy, tehdään oikeita asioita. Ja joskus pitää mennä vain tiedon mukaan, mieliteko kun on hyvin ailahteleva ja vain hienoisen hieno merkki jostain.
Yhden vinkkini liittyen mielitekoon voit ottaa hyödyllisenä käyttöön jo tänään. Kun sinun tekee seuraavan kerran mieli jotain, minkä tiedät olevan sinulle huono valinta, siirrä ajatuksesi tunteeseen kehossa tuon huonon valinnan syömisen jälkeen. Minkälainen olotila sinulla on kun olet syönyt sen pitsan tai jäätelön?
Palauta mieleesi se tunnetila. Ja huomaa, että näin saat himmennettyä mielitekoasi ja ehkä jopa valitsetkin sen paremman syömisen, sen minkä tiedät olevan hyvää.
Ps. Jos joku terveellinen ruoka ällöttää sinua eikä sitä tee mieli syödä, niin onko se suora merkki siitä että kehosi ei halua sitä ruokaa? Mieliteonhan pitäisi toimia myös toisinpäin. Eli jos avokado ällöttää, tarkoittaako se sitä että avokado ei ole hyvää tai riittävää ruokaa?
Ajattelepa sitä raskaana olevaa pahoinvointista naista. Sitä ällöttää varmasti moni ruoka jota sinä pidät terveellisenä.
Ällötys voi toki kertoa jotain, mutta sekään ei ole merkki siitä, että juuri se ällöttävä ruoka olisi meille pahaksi tai hyväksi.
Pps. Mieti myös sitä kuinka monta kertaa olet mennyt harhaan kun olet vain seurannut mielitekoasi? Kuinka monta kertaa olet todennut, että ei olisi pitänyt antaa mieliteolle periksi? Ja vaikka joskus mieliteko tuntuisi menneen juuri oikein, onko se yksi kerta kymmenestä merkki siitä että mieliteko on luotettava signaali?